Soitin maanantaina sinne nuorisopsykiatrian polille. Luulin saavani ajan varattua sinne heti. Toisin kävi. Puhelimessa ollut nainen sanoi, että tulisin sinne vasta kesällä 2009. Kuulun kiireysluokkaan 2.
En voi uskoa tätä. Miten jaksan odottaa niin pitkään? Oloni vain pahenee joka kuukausi...

Ymmärrän kyllä, että on muitakin nuoria, mutta en todellakaan osannut aavistaa, että tilanne on näin paha. Nyt olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että suomalaisten hyvinvointiin tarvitaan enemmän resursseja. Niin, ja nyt oli se talouskriisikin ja kohta lama ellei talous tästä nouse, ja se vaikeuttaa tilannetta luultavasti entisestään.
Fiilis on nyt erittäin alhainen...

Mitä jos olisin sanonut koulupsykologille, että olen suunnitellut itsemurhaani? Olisinko päässyt polille sisään nopeammin? Nyt vain kaduttaa kun en uskaltanut mainita asiasta mitään. Tunsin itseni vain niin rikkinäiseksi kun itkin tuntemattomalle ihmiselle ja kerroin synkimmistä salaisuuksistani, joita en ole kertonut kenellekään muulle ja nähtävästi siksi en kertonut suunnitelmistani.

Eikä minulla ole vieläkään vanhojen tanssiparia...
Kohta en tanssi ollenkaan.