Tässä on käynyt melko paljon asioita minulle tällä viikolla.

Menin  tiistaina terveydenhoitajalle verenpaineenmittaukseen, koska olen seurannassa lievästi koholla olevan verenpaineeni takia. Hän tietysti alkaa kysyä, miten minulla on mennyt. Kerroin kuinka minua harmitti erittäin paljon se, että pääsisin nuorisopsykiatrille vasta kesällä. Sitten purskahdin itkuun ja sanoin, että tilanteeni on vain mennyt huonompaan jamaan. Myönsin myös sen, että minulla on itsetuhoisia ajatuksia. Hän käski minun tehdä masennustestin uudelleen. Sain siitä testistä nyt 21 pistettä. Viime syyskuussa sain siitä 11 pistettä. Sitten hän soitti erääseen toiseen nuorisopsykiatrian polille johon pääsisin nopeammin. Sain ajan torstaiksi eli täksi päiväksi. Hän kuitenkin sanoi, että joutuu ilmoittamaan tilanteestani äidille koska olen alaikäinen, muuten täytyy tehdä joku lastensuojeluilmoitus jos kieltäytyisin. Myönnyin siihen, että hän soittaisi vasta seuraavana päivänä eli keskiviikkona.

Kaduin koko tiistai-illan ja keskiviikkopäivän sitä kun olin mennyt myöntämään muille, että minulla on ongelmia. En todellakaan halunnut, että äitini saisi tietää.
Kuitenkin juttelin äidin kanssa ja purkasin hänelle syvimpiä tunteitani. Hän oli ymmärtäväinen, mutta samalla tietenkin hieman järkyttynyt. En kadu enää.

Tänään menin sinne toiseen nuorisopsykiatrian polille. Sain puhuttua siellä ja enemmän tapaamisaikoja sinne kuin koulupsykologille. Olo oli rauhallinen ja en itkenyt yhtään puhuessani kipeistä asioista. Tapaamisen jälkeen palasin koulun ja oloni oli tyyni ja ei enää niin ahdistunut. Ensi viikolla menen sinne takaisin, mutta lääkärin vastaanotolle.

Olen siis vihdoinkin saanut kunnollista apua ja olen siihen hyvin tyytyväinen.
Kohta alkaa joululoma! :)