torstai, 18. joulukuu 2008

Olo helpottuu...

Tässä on käynyt melko paljon asioita minulle tällä viikolla.

Menin  tiistaina terveydenhoitajalle verenpaineenmittaukseen, koska olen seurannassa lievästi koholla olevan verenpaineeni takia. Hän tietysti alkaa kysyä, miten minulla on mennyt. Kerroin kuinka minua harmitti erittäin paljon se, että pääsisin nuorisopsykiatrille vasta kesällä. Sitten purskahdin itkuun ja sanoin, että tilanteeni on vain mennyt huonompaan jamaan. Myönsin myös sen, että minulla on itsetuhoisia ajatuksia. Hän käski minun tehdä masennustestin uudelleen. Sain siitä testistä nyt 21 pistettä. Viime syyskuussa sain siitä 11 pistettä. Sitten hän soitti erääseen toiseen nuorisopsykiatrian polille johon pääsisin nopeammin. Sain ajan torstaiksi eli täksi päiväksi. Hän kuitenkin sanoi, että joutuu ilmoittamaan tilanteestani äidille koska olen alaikäinen, muuten täytyy tehdä joku lastensuojeluilmoitus jos kieltäytyisin. Myönnyin siihen, että hän soittaisi vasta seuraavana päivänä eli keskiviikkona.

Kaduin koko tiistai-illan ja keskiviikkopäivän sitä kun olin mennyt myöntämään muille, että minulla on ongelmia. En todellakaan halunnut, että äitini saisi tietää.
Kuitenkin juttelin äidin kanssa ja purkasin hänelle syvimpiä tunteitani. Hän oli ymmärtäväinen, mutta samalla tietenkin hieman järkyttynyt. En kadu enää.

Tänään menin sinne toiseen nuorisopsykiatrian polille. Sain puhuttua siellä ja enemmän tapaamisaikoja sinne kuin koulupsykologille. Olo oli rauhallinen ja en itkenyt yhtään puhuessani kipeistä asioista. Tapaamisen jälkeen palasin koulun ja oloni oli tyyni ja ei enää niin ahdistunut. Ensi viikolla menen sinne takaisin, mutta lääkärin vastaanotolle.

Olen siis vihdoinkin saanut kunnollista apua ja olen siihen hyvin tyytyväinen.
Kohta alkaa joululoma! :)

torstai, 11. joulukuu 2008

Toivotonta

Soitin maanantaina sinne nuorisopsykiatrian polille. Luulin saavani ajan varattua sinne heti. Toisin kävi. Puhelimessa ollut nainen sanoi, että tulisin sinne vasta kesällä 2009. Kuulun kiireysluokkaan 2.
En voi uskoa tätä. Miten jaksan odottaa niin pitkään? Oloni vain pahenee joka kuukausi...

Ymmärrän kyllä, että on muitakin nuoria, mutta en todellakaan osannut aavistaa, että tilanne on näin paha. Nyt olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että suomalaisten hyvinvointiin tarvitaan enemmän resursseja. Niin, ja nyt oli se talouskriisikin ja kohta lama ellei talous tästä nouse, ja se vaikeuttaa tilannetta luultavasti entisestään.
Fiilis on nyt erittäin alhainen...

Mitä jos olisin sanonut koulupsykologille, että olen suunnitellut itsemurhaani? Olisinko päässyt polille sisään nopeammin? Nyt vain kaduttaa kun en uskaltanut mainita asiasta mitään. Tunsin itseni vain niin rikkinäiseksi kun itkin tuntemattomalle ihmiselle ja kerroin synkimmistä salaisuuksistani, joita en ole kertonut kenellekään muulle ja nähtävästi siksi en kertonut suunnitelmistani.

Eikä minulla ole vieläkään vanhojen tanssiparia...
Kohta en tanssi ollenkaan.

perjantai, 5. joulukuu 2008

Apua kaivataan - en osaa tehdä kategorioita!

En osaa tehdä kategorioita tuonne sivun vasempaan laitaan.
Tarkoitan siis esimerkiksi, että jos haluan kirjoituksen menevän kategoriaan "Elämä" ja toisen kirjoituksen kategoriaan "Kuolema" ja näitä sitten klikkaamalla pääsen joko Elämä tai Kuolema kirjoituksiin eli haluan ryhmitellä kirjoituksiani ja ettei sitten kaikkea tarvitsisi lukea yhteen pötköön...

Yritin lukea noita ohjeita tuolta blogin asetukset-sivuilta, mutta en tajunnut paljoakaan :(
Jos joku osaa auttaa..?

perjantai, 5. joulukuu 2008

Takaisku

Soitin sinne nuorisopsykiatrian polille tänään. Jouduin soittamaan melko myöhään sillä tänään koulu päättyi klo 16:15. Hälytti pitkään ja siellä vastasi nainen, että soitan sitten uudestaan maanantaina kun nyt tämä paikka on suljettu.
Jos olisin vain tiennyt soittoajan niin tänään olisin tehnyt sen puhelun ja olisi saatu varmasti jotain sovittua sen polin kanssa.
Nyt joudun taas odottamaan ja stressaamaan sinne ensi viikkoon.

Huomenna olisi tiedossa pikkuveljen synttärit. Vien hänet elokuviin katsomaan jotakin piirrettyä.
Tylsää kun on herkkulakko sinne jouluun asti niin en saa sitä perusleffasettiä eli limua ja popkorneja. 

perjantai, 5. joulukuu 2008

Tänään (4.12.2008)

Sain tänään aikaiseksi sen, että rohkenin kysymään itselleni vanhojen tanssiparia. Tiesin, ettei hän tanssinut, joten minäpä kysäisin. Sain vastaukseksi epämääräistä puhetta: "En tiedä, voinko vielä miettiä?"
Niinpä annoin miettimisaikaa. Kysyn ehkä huomenna tai ensi viikolla uudestaan.
Kurssilla tanssin sitten parittoman tytön kanssa ja tanssit olivat haastavia. Kiva ne sitten opettaa sille tulevalle parille, jos nyt sellaista edes saan.. 

Tanssikurssin aikana sain viestin. Viestissä pyydettiin soittamaan nuorisopsykiatrian polille huomenna. Olin melko hämmästynyt. En odottanut minkäänlaista viestiä vielä ainakaan kuukauteen. Täytyypä soittaa puhelu jossain rauhallisessa paikassa. Mietin soittavani häkkikellarissa, siellä ei kukaan käy kovinkaan usein.
Niin, siis vanhempani ei tiedä masennuksestani mitään. Enkä haluakaan heidän tietävän. En halua syyttää ketään masennuksestani, mutta silti sanon, että äitini on osasyyllinen siihen. Ja onhan niitä muitakin ns. syyllisiä. Sanotaan vaikka niin, että masennukseni johtuu useiden tapahtumien ja tekojen sarjasta.

En ole moneen viikkoon nukkunut kunnollisia yöunia. Uneni on ollut katkonaista ja nukahtamisvaikeudet piinaavat joka yö. Välillä on onneksi ollut hyvien unien jaksoja, mutta ne ovat jääneet valitettavan lyhyiksi jaksoiksi. Nyt olen väsynyt, mutta uni ei vain tule. Olen kuitenkin jo tottunut siihen, että uni on minulle haastava tehtävä, tätä kun on jatkunut yli 3 vuotta.
Ihme, että koulumenestykseni on vielä hyvää.